tiistai 5. marraskuuta 2013

Kaksi äxxää jotka silmiä muistuttaa...

Onse luojan lykky et on tommonen fiksu pikkuapulainen. Kun äiti unohtaa kauppalistan kotiin, niin poika luettelee listan muistiaan pinnistellen. Kotikaupassa tutut hyllyvälit tuntuivat vierailta ja kauppa sokkelolta ja äidin tuskaillessa pikkuapulainen jo skannaa hyllyvälejä. Saippua hyllyllä tunsin jo viiltävää tuskaa, kun tuttua saippuaa ei näkynyt. Onneksi apulainen sen jo bongas, sillä vällilä, kun äitinsä tapitti silmät ristis väärää hyllyä mutisten. Kauppapussinkin poika nouti ja jopa ojensi kassalla tutulle myyjälle, joka hänkin pelasti väsyneen olemukseni jonon perältä avaamalla juuri oikeaan aikaan uuden kassan.

 Tuskaahan tämä olisi jos yksin tästä kaikesta pitäisi suoriutua. Kotikaupan myyjät kaikki ovat lähes tuttuja. Joskus pahalta tuntuvina aamuina viimeistään heidän tärkeytensä muistaa, kun he saavat päivän piristymään pelkillä huomenilla ja toisinaan humoristisilla letkautuksilla. Ympärilläni on oikeastaan paljonkin hienoja ihmisiä, niin yllättävän paljon, suuret kiitokset heille niin kaikille. On ihanaa oikeastaan kun on verkosto, joka on tukena ja vähän tökkiikin, jos jokus pää vaan jää jumiin jonkun asian kanssa. ...ja tämähän pää jumittaa todella koomisestikkin välillä. Mutta, kun elämässä on huumoria ja ymmärrystä sopivasti, niin kaikki sujuu. ...ja jos ei suju niin laitetaan sujumaan.

 Jännä näin puida jälkeenpäin suurien muutoksien jälkeen/keskellä, minkälainen sitä oikeastaan onkaan. Sopeutuvainen mutta silti saatan potea muutoskriisiä, pitkääkin, ennenkö pääsen tilanteen tasalle. Ensiksi juoksen pääedellä muutoksiin ja sitten alkaa tasainen laskeutuminen johon sisältyy kaikkia tunteita. ...ja kaiken tämän huomaa yleensä vasta jälkikäteen. Vähä niinkuin pelko pershees ainoana aseena usko hyvään. Toistaiseksi tämä ainoa ase on ilmentynyt kilpenä, mutta ehkä jonain päivänä sitä käytän myös miekan lailla ja raivaan tietäni. Niinhän se saisi olla jo nyt, mutta tällä hetkellä tien raivaaminen tuntuu liian voimia vievältä, joten olkoon se kilpenä, että edes jaksaa kivuta eteenpäin.

 Riittämättömyyden tunne on aika tuskallinen kaveri. Vissiin aika monet kaveeraa sen kanssa, vaikka turha kaveri semmoinen on. Itse joskus punastelen (pääni sisällä) miten sivistymätön olenkaan. Jotkut asiat ei vain imeydy tähän kaaliin ja sitä ihastelee ihmisiä jotka omistavat laajan sanavaraston ja suuresti tietymystä eriasioita. Mutta ehkä kyse on vain lahjoista ja tavoista omaksua asioita. Itsellänikin on ehkä lahjoja/ominaisuuksia mitä taas ihailemiltani ihmisiltä ei ehkä niin löydy. Mutta eihän sitä tajua silloin, kun tuntee itsensä ns. huonommaksi toisen seurassa. Tämä kai liittyy johonkin itsetuntoon? Tai ehkä se on vain joku suojeluvaisto ettei kus. nouse hattuun. Mutta tämän vuoksi on hyvä, että ihmiset avoimesti kehuisivat toisiaan, eivätkä tämän maan tyyliin vaan karehtisi.

 Itse saan usein kehuja ammattiini liittyen. Kyllä jossain määrin olen hyvä, mutta taidan verrata itseäni pääni sisällä maailman kuuluisin saman ammatinharjoittajiin, joiden rinnalla tunnen itseni vain näpertelijäksi (joka olenkin). Mutta tämä kaikki on niin suhteelliseta. Osaan vähän piirtää, vähän kirjoittaa ja osaan vähän myös laulaa, mutta koska muut osaavat näitä asioita niin paljon paremmin, niin haluan jättää tilaa näitä oikeasti osaaville. Sitten on taas näitä jotka eivät osaa mutta tekevät silti ja saavat vielä nimeä tästä. Ehkä kyse on sitten tosiaan itseluottamuksesta joka sokaisee ensin ja kyvyt jäävät siinä kohtaa toisarvoisiksi. Tosi taitelijat ovat hyvin kriittisiä loppujenlopuksi. Mutta onko sillä oikeesti väliä mitä muut ajattelee? No ei. Ihmisen pitäisi tehdä sitä mikä tekee itsensä onnelliseksi ja minut tekee onnelliseksi, kun näen ihmisen joka ylittää itsensä tekemällä sitä, jota joskus on arastellut. JOTEN tehkää mitä lystäätte, kuhan teettä sen sydämmellä. Fanitan teitä, jotka uskaltaa.
 Itsekin uskallan ehkä vielä joskus luottaa kykyihini jotka kytevät sisimmässäni. Joita joskus on kehuttu. Mutta tiedän vielä (huom! toistaiseksi) olevani genreä "nämä eivät vielä olleet valmiita".

Mutta...
Himpskatti MOVE ON MOVE ON!
Show must go on :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti