Tosi Kiva.

Kello on kutakuinkin niin paljon kuin omaniltansa sumuttujat koittavat alkaa ajamaan itseään kotia juhlintapaikoista. ...tai jatkoille.
Mutta voi jukeli, sen kerran ku oot kiltisti perjantaina kotona, niinkuin useinpina olenkin ollut, tällä kertaa jopa ajoissa nukkumassakin pari (2) lonkeroa nauttineena ajatellut, et huomenna jaksaa hyvin töissä ja täyden yönkin saa nukkua. NIIN EI! Kaksi ja puolituntia unta ja PING. Silmät taas auki niinkuin pystyyn ruostuneet vanhan kirkon portit. Aikani pyöriskelin ja jotain vähä lueskelin ja tein päätelmiä lukemastani ja totesin, että jos 10min päästä ei uni ole tullut, niin rupeen siivoomaan. No eihän tämäkään tehonnut. Virtaa on vieläkin ja tapahtuneesta on reippaasti yli puolituntia. Ja käsitykseni siivomisestakin näytti olevan kaksi leipää, maito ja majoittuminen koneen äärelle.
 Pihalla katselin taivaalle ja yritin etsiä valvomiseni syytä taivaalta, mut se pahuksen valkoinen pallo on jossain pilvien takana piilossa ja tuskin edes syy valvomiseeni. Ehkä ne oli sitte ne kaksi tai enemmän kuppia kahvia. Myös nälkä saattaisi olla yksi hereillä pitäjä, mutta toisen leivän kohdalla totesin: "yksi liikaa". Toki olen kuullut vaihtoehdosta Stressi, joka herättelee. Mutta olo on niin tyhjäpää, että jos alitajuinen stressi herättelee, niin voisi se näyttäytyä myös niinkuin mullekin asti. Vois vähä kurmoottaa sitä ja käskiä painua takas sinne mistä tuli. No niin tai näin, tälläset heräämiset ottaa pattiin. Vaikka tiedän, että kun uni ei tule, niin ei tule ja aamulla kyllä sitä piisaa ja kaikki on kankeeta. TAI SITTEN EI! Ehkä loppuyön heräilen sillein, et "joko, joko yö on ohi, eikä tartte yrittää nukkua?" Mut olkoot se aamun murhes.

 Mutta talvi tulee. Autoon pitäisi saada alle piikkitossut ja itelle talvitakki. Vanha takkini teki asian itseasiassa hyvin selväksi tuossa eilen, kun taas kiertelin ja tuhahtelin kaupan takkimallistoille. Muutaman takin kokeilemisen jälkeen pukukopista poistuessani korjaillessani oman hyvin kokeneen ja kärsineen takkini asentoa, tämä viskas napin hus hittoon. Se oli selvä mielenilmaus siitä, että yhteistyömme alkaa olla finaalissa. ....saahan toki napit ommeltua, mutta kun vasentasku on laajentunut epäkäytännöllisesti oikealle puolelle asti takkia, niin mielestäni tämä jo riittää hyväksi tekosyyksi hankkia uusi takki. Mutta kaupan takki valikoima! HEI MISSÄ OVAT TAKIT JOTKA HUUTAVAT MUN NIMEÄ?! No varmaan historiassa. Kyllähän tämän valikoiman takit ihan nättejä ovat joidenkin päällä, mutta silti. Olen kateellinen miehille ja lapsille, kun siellä päässä kyllä valikoimaa on, jopa hyvännäköistä ja monipuolista.
...ja sitten vielä se hetki kun tuskissasi olet pyörinyt kaupat läpi ja vihdoin luulet löytäneesi sen oikean, niin koko, sekä varallisuus ratkaisee. Paikalta ei auta kuin poistua nöyrtyen kohtaloonsa ostamatta mitään ja toivoen että jossain on vielä se oikea odottamassa yhteisen taipaleen aloittamista.

 Mennyt viikko tuntuu melkeen kuukaudelta ja tämä päälle vuosi mitä olen pitänyt blogia tuntuu... vuodelta. Mutta menneestä viikosta löytyi juurikin niitä kaikkia tunteita mitä edellisessä blogikirjoituksessa peräsin, jopa työni ulkopuolisilla saroilla. Sekä myös erittäin yllättäviä käänteitä. Mutta hyvä viikko silti; opettavainen. Tässä alkaa pikkuhiljaa oppia luottamaan omiin intuitijoihinsa ja jopa myös se alkaa takoutumaan kaaliin paremmin, että jos kosahtaa niin kosahtakoot, mennään sitte eteenpäin. Mutta niinkuin aiemmin elämässäni, niin nytkin asioita on tapahtunut juuri oikeaan aikaan ja niiden yhteen summaaminen mielessä on todella lämmittävää, sekä voimaa ja uskoa antavaa. Ja kiitokset jälleen ihmisille jotka piristivät ja piristävät viikkoani! :)

Mutta Noni, NONI! tuli jo toinen haukotus! Kyllä tämäkin tästä uneksi vielä muuttuu! :)
Nyt pitää mennä keskustelemaan tyynyn kanssa hyvästä asennosta.
ZzZzZzz.....
!
Shhh.