Kuvittelin, että unimaailma kahmaisisi minut pauloihinsa välittömästi, kun tänään oikean lääkityksen alaisena painaisin pääni tyynyyn, mutta olin väärässä. 5 yötä levotonta nukkumista armottoman kurkkukivun vuoksi, jota angiinaksikin jo kehtasin epäillä, vaikka onkin ilmeisesti vain pitkän sikeää kevät kurkku ongelmointia. Tällä hetkellä tunnen oikeastaan itseni mielen tasolta terveemmäksi kuin koko keväänä, enemmän on ehkä kevään aikana tullut mielen päällä oltua sillä nihkeällä linjalla kuin kirkkain mielin. Mutta ehkä vain olen sitä sorttia, että kun on vipinää, niin asiat luonnistuu jotkut vaikeatkin asiat siinä ohella, mutta kun on sitä rutiinia ja liian monta vaihtoehtoaikaa milloin tarttua asioista kiinni, niin se on oikeestaan sama, ku menet kauppaan jossa on kolme hyllyriviä karkkia ja niistä pitääs päättää yksi hyvä, mikä saa tarttua mukaan.
Olen elämässäni paljon katsonut sormieni läpi ja sinisilmäisesti asioita, ja toisinaan takertunut, kun ei olisi tarvinnut takertua ja jättänyt tarkertumatta, kun olisi oikeasti pitänyt. Jotenkin kuitenkin tämän kevään aikana ja uuden työroolin myötä olen ehkä alkanut kasvamaan suuntaan, jossa jokin järjen ääneni on saanut äänensä kuuluviin ja tietonsa iskotettua, että asiat joiden toivoo kehittyvän tiettyyn suuntaan, eivät kehity itsestään vaan niitä on tuettava, kuin pitkävartista kukkaa, joka saattaa kenahtaa mihinkä suuntaan tahansa, jos ei ole keppejä, jotka ohjailee. Toki toiset kukat kasvavat, kunhan vain saavat ravintoa. Itse olen huomannut omaksi elämän ravinnoksi ne hetket jolloin on vain ottanut aikaa itselleen ja lähimmilleen sekä ne hetket, jolloin vain on monta rautaa tulessa. Toki sitä tulee välillä pohdittua mihin suuntaan sitä ihminen on kasvamassa, mutta on parempi kasvaa siihen suuntaan jolloin ohjaksista on tiukasti pidettävä, kiinni vaikka vastavoimat jylläisivät jopa ihmisten muodossa vastaan ja höllättävä taas ympäristössä, jossa omaan pussiin pelaavat ovat kaukana.
Jääräpäisyyttäni sekä varmistelevaisuuttani kai omaksun myös tietoa hitaasti, mutta tehokkaasti, tämä osittain aiheuttaa harmaita hiuksia itselleni sekä ehkä muille, kun saatan joskus antaa hyvien neuvojen mennä ohi, vaikka oikeasti vain laitan ne päähäni osastolle, jossa tarkistellaan onko tämä tuote turvallinen ja arviodaan hyöty sekä vaadittavat resurssit asian täytäntöön panemiseen. Siellä osastolla on myös semmoisia tekijöitä, jotka ovat toisinaan hajamielisiä, joka aiheuttaa joskus sekaannusta ja kaaosta tulkinta vaikeuksineen. Ja joskus mielenpakkaamossa on jotkin paketit etiketti seinää vasten ja ne vain on hukassa tai unohdettu. Löytyvät sitten sillä ajallaan, kun löytyvät ja loppujenlopuksi aikaan, joka ei voisi olla mikään muu aika.
Mutta niin... Onneksi ympärilläni on hyvin ymmärtäväistä ja hyväksyvää sakkia.
On oikeastaan aika hienoa, että on löytänyt elämäänsä kumppanin ja ystäviä, joiden kanssa saa tuntea itsensä tasavertaiseksi, vaikka joskus saisin tuntea itseni hölmöksi, kun näytän epätietoisuuteni, mutta tieto uppoaa tehokkaiten, kun tiedon antajalla on muutakin kuin valkoinen pohja ja mustia kuvioita (joita kirjaimisikin kutsutaan), eli kasvot. On hienoa kun voi puhua ja saa aitoja mielipiteitä, asioita ei tarvitsekkaan pyöritellä oman päänsä 'ympyrä sulkeutuu' -kaukalossa, kun voi luottaa, että on hyvissä käsissä.
Loppujen lopuksi, miksi ihmisen pitäisi yksin osata ja tietää kaikki, kun on ihmisiä joilta voi kysyä tai delegoida, jos ei itte tiedä/osaa, ehkä se on luovenpaa, kuin se että itte yrittääs selvittää kaiken ja tuon tuosta taistella umpisolmujen kanssa jääräpäisesti, kun 'minä itte'.
(Tiedän, että suurinosa/osa ihmisistä on tämän oivaltanut tai tiennyt naperosta lähtien, mutta tälläiselle jäärälle aina vaan uudestaan oivalletut asiat on kuin uusi lego palikka legotupaan.(se samanvärinen punanen, jonka päälle aina istahtaa uudelleen ja uudelleen sitä etsiessään... okei, move on --> )
Elämääni osui viime syksynä onnenpotku, tai oikeastaan onnen kaappaus, jonka annoin kaapata itseni mukaan oikealla tahdilla, sellainen jollaista tälläinen näppärästi hieman sulkeutunut tapaus kaipaa valottamaan ympäröivää maailmaa ihan uudenlaisella valolla tuoden uusia näkökulmia ja vahvistamaan niitä asioita joita itse on vain sivuuttanut epävarmuuttaan. Tämä loistava tapaus osaa myös yllätellä positiivisin tavoin sekä olemalla aito ja läsnä. Olen niin myyty. :)
Nyt on käsillä se jännä hetki, kun paljastuu se pyörittääkö vain sänky vai unet pitkästä aikaa läpi yön. Joten: Let's Try! tonne taka vasen...oikea... no johonkin suuntaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti