"Eipä ois uskonut vuosi sitten.."

Olipa kerran vuosi 2013, eipä oo enää.

Toiset yleensä tekee vuoden mittaisen tilinpäätöksen vuoden lopuksi. Minulle ehkä on ennemminkin mottona; "Eipä ois uskonut vuosi sitten...". Mutta todenhan tuo sanoo. Mennyt vuosi 2013 oli ponkauksien sarja kohti uusia tulia ja tuulia. Monien toiveiden yllättävä täyttymys ja asenteiden korjaamisen/petraamisen vuosi.
Menneen vuoden opetus/iskostuma on kiitollisuus ja sisäinen syvä luottamus asioiden järjestymiseen (Tämä on tunne, joka tuntuu tunteelta tai etiäiseltä ja se saattaa pilkottaa pienenä valonhäivähdyksenä jopa kaiken epätoivonkin keskellä).

Vuoden 2013 lopetus ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista, nimittäin rankka joulusesongin rutistuksen päätyttyä aatonaattona henkinen väsymys nosti päätänsä ja maailma tuntui hetken kaikkea muuta kuin aurinkoiselta ja kirkkaalta. Onneksi tunnistin tämän kaiken edellä mainituksi, vaikka päänsisällä pyöri ehkä liuta ihan muita juttuja. Kroppani kun ei taida osata ilmaista väsymystä, se vaan vierittää tämän kaiken nuppini harteille joka koittaa tulkata asiaa ja silloinkin tulee väärinymmärystä fiilisten kesken. Samankaltaiset tuntemukset sain vielä kokea vuoden vaihteen ympärillä. Onneksi tällöin liuta sekopäisiä ystäviäni ja sukulaisia tyylikkäästi saivat huomioni muualle ja lopulta selvisin tyylikkäästi tähän loppiaiseen.

Noissa synkissä hetkissä on myös hyvät puolensa. Silloin tulee usein pärvöteltyä asioita läpi, koska itseäni ainakin kiinnostaa mikä muka saa tälläisiä polkuja mielen tallomaan ja ne kaikki kuvajaiset polkujen varrella mistä ne tulevat ja miksi silmäni näkevät ne nyt näin ja huomenna ehkä ihan toisinpäin.

...mut mut tulevana vuonna tulen kuitenkin vielä perkamaan sekä pohtimaan mikä ero on järjen ja tunteen äänellä ja mitä niistä kannattaa kuunnella ja mistä erottaa järjen ja tunteen äänen ja mikä se kolmas ääni on joka poikkeaa noista. Eli tiivistettynä: Mikä/kuka puhuu, mitä kuuntelen ja mikä/kuka on oikeassa ja mitäs sitten kun moni ääni kuulostaa oikealta ja väärältä yhtä aikaa? Koska pitää päättää, mitä päättää, pitääkö päättää? Jos se päätös on sittenkin väärä? Miksi pitäisi päättää jos päätös vielä muuttuu, mitä jos se muuttuu, muuttuuko se? Jälkimmäisen kohdalla se päätös taitaa olla jo muuttuja joka ei koskaan ollutkaan päätös. ...ehkä se olikin käännös.

MUTTA Hitto vie olenkin kiitollinen menneen vuoden kaikista käänteistä. Elämä olisi tylsää ilman käänteitä ja jos esitikin lampun hengelle kolme toivomusta niin kyllä toteutuneita taisi olla ainakin viisinkertainen määrä. :)

Joten onnea ja kasvua vuodelle 2014!
*virtuaalista tuli-ilotusten räiskintää ny vielä loppiaisen kunniaksi*

ps. Uuden Vuoden lupaukset on jo vähä so last season, tuen enemmän uuden vuoden toivomuksia ;) Huomattavasti enemmän liusumavaraakin!