Aika ja Sää

Aika kierii pyörii trollaa ja nollaa, matelee, juoksee, syöksee ja katoaa.

Sään puimisen lisäksi ajan kulku taitaa olla toisiksi yleisimpiä puheenaiheita. "Voi niitä aikoja" "Ennen vanhaan" "Historiassa" "Tulvaisuudessa" "Hoh hoh kun aika matelee" "Hoh hoh, ku aika kulkee nopeaa" "En ehdi, aika vain ei riitä" "...ja aikaa olis ollut vaikka kuinka"

Niin mihin se aika katoo ja mistä se tulee. No se tulee eilisestä ja menee huomiseen, huomiseen josta tulee pian eilinen ja jossain kohtaa viime kevät ja pian 10v takaperin kevät vai oliko se syksyä?. Mutta todellisuudessa aika on tässä. Se mitä teemme nyt, ratkaisee sen miten tämä aika muistetaan ensi vuonna. Vai muistetaanko mitenkään? Rutiinien vallitsema aika katoaa helposti muististamme, joten aina välillä kannattaisi tehdä jotain rutiinista poikkeavaa.  ...ja itse pohdin, etten halua muistaa tätä aikaa sinä "stressin painostamana aikakautena, vaan haluaisin muistaa tämän ajan "ponnistelujen, pienten onnistumisten ja kasvamisen aikakautena".
(Tämän tajusin tiskatessani ja mielikuva tuosta lauseesta juontuu kummasti punaiseen tiskiharjaan. Tiskiharja siis muistuttakoon pienistä punaisista iloista. (...joo tiedän. Logiikka. :D )) Mutta mielestäni olisi hyvä niinä hetkinä jona maailma tuntuu vähä vääntävän mollisäveliä, niin ajatella, että parempi ettei niihin keskity liikaa, ettei niitä tarvittisi sitten myöhemmin puida. Vuoden päästähän tilanne voi olla aivan toinen. Parempi/huonompi, mitä väliä; se on sen ajan "murhe"ja tämä hetki on tässä ja nyt, nyt ja nyt, jonka tunnemme fyysisesti.

***