Medialla, musiikilla, no kaikella on suuri vaikutus kaikkeen, taino ainakin muhun.
Päivä meni töissä "Albatrossi joka lepäämättä liitää" -tahtiin, vaikka olo oli maanantai ja vireystaso keskivertoa alempi, niin päivä oli hyvä. Mutta vaikutteista alitajunnastani taisi puskea informaatiota siitä, kuinka serkkuni oli lupautunut vessasiivous hommiin, ja kaikkien tuntema yhteisöpalvelu puski linkkiä hyötyliikunnan kalorikulutuksista ja varmasti viimeinen niitti oli aamulla radiosta kuulemani sana: "kevätsiivous". Hitaasti toimiin tarttuillen putsaantui sitten oma wessani, sekä keittiöstä katosi kahden kuukauden tiskivuori (no okei, on niitä tiskattu välissäkin, nyt vaan tiedän millainen struktuuri kokonaisuus löytyy tiskipöydästäni ja seinistä!). Heräsin toimiini jossain kohdassa tilanteessa, jossa tiskasin puukkoa tiskiharjalla tanssahdellen pitkin pientä keittiötä: "käänny pois Jack, sä tänne et tulla saa, et saa, et saa" tahtiin.
Epäilen, että ulkopuolisen silmään tilanne olisi ollut uhkaava, varsinkin jos Jack olisi itse ollut se näkiä. No Jackkiä ei kuitenkaan näkynyt, joten tomaatti kuorrutus sai jäädä vielä ketsuppipurkkiin (en kuitenkaan haluaisi oikeasti vuodattaa Jack:n suonia tyhjiksi pitkin keittiötäni) odottelemaan seuraavaa keittiönsiivousinspiraatiota (syysiivous?). No niin tai näin, niin iltaa kohden tilanne alkoikin olla jo puhtaanlainen ja alitajuntani alkoi juhlimaan tilannetta biisin sanoin "...kuinka kaukana lensinkään sua kaivaten, en huomannut ensinkään on taas se vuodenaika... jouluntaikaa, jossain on kai vielä joulu!" . . .
Mutta todistaakseni, ettei järkeni ole kuin 90% uuvuksissa kaikesta ympäriltäni poimitusta informaatiosta, niin aamulla pohdin, no pohdin mitä pohdin, niin pääsin tulokseen että: "Askel kohti päämäärää, on jo osa päämäärää.". Eli edetäänpä sitten pienin askelin, kuitenkin suuria kuvitellen, kohti määriteltyä tavoitetta. (niinkuin vanhempi serkkuni minulle painotti koulussa oppimaansa tässä taannoin.). ...myös nuorempi serkkuni tänään todisti, että päässä kuviteltu voi muuttua todelliseksi, kun kertoi löytäneensä oikeana ihmisenä olevan häiskän, jonka hän oli vain piirtänyt paperille paljon ennen, ennekuin tämä ilmeni hänelle todellisena ihmisenä.
No mutta jos palaisin maanpinnalle takaisin, tai minun maailmassani, jos upottautuisin mieleni kellariin. Luukusta alas ja sillei persiilleen u know? Nojo. Koin suuria järkytyksiä, kun lupauduin seuraksi minishoppailureissulle kaupungin sydämmeenosaan, vaateliikeisiin. Kyllä. Ei taida minua kutsua sitten liiemmin tänä keväänä vaatekaupat luokseen, kun melkein sai tirauttaa kyyneliä, kun joka paikka kukki, kukkakuoseja ja aluskalsari tyyliä, mikä vielä korostettiin neonväreillä. Neonvärit ovat siis hauskoja pienenä annoksena ja bileiden varjolla. MUT HEI HALOO! Onko todellakin tyylikkäät ideat loppuneet ja laskettu rima maan alle tämän kevään muodissa, niin että tulevina vuosina, ei voi kun nousta ylöspäin?? Tämän seurauksena uhkasin protestoidakin kevään muotia pukeutumalla mustaan. Hiljaikseksi protestiksi serkkuni kämppis tituleerasi uhkauseni kylläkin, kun livautin samaan lauseeseen, että tätä tummiin pukeutumista on jo tapahtunut muutaman vuoden ajan. Hmm, mut ehkä tänä vuonna erotun joukosta mustana lampaana. Heh. Eipä olekkaan tullut nähtyä vielä neon värisisiä kukkakuosillisia lampaita! Kevään ja kesän kansalais katukuvia siis suuresti odottaen!
Paljon on myös päässä pyörinyt viimeaikoina ihmiset, niiden käyttäymiset ja käyttäytymisen syyt seurauksineen. En nyt vielä ainakaan sen paremmin aiheeseen paneudu, koska työstän kokonaisuuksia vielä alitajuntani syövereissä (niin juuri siellä biisikeskuksen viereisellä osastolla). Ja aina on riski olemassa, että tarinoin semmoista mitä itse en osaa vielä soveltaa käytäntöön. Toki itsestäni tuntuu, että en olisi ainoa tässä hommassa. Mutta sen voin sanoa, kuinka olen huomannut miten helposti sitä tuleekaan keksittyä syitä ulkoisista tekijöistä, jotka eivät saata loppujenlopuksi kuitenkaan olla niitä suuria tekijöitä itse asian kanssa, tai siis asian jonka suorittaminen on vain itsestä ja omista asenteista loppupeleissä kiinni.
Paljon ja vähän tulee siis tässä vanhenemisen kupeessa pohdiskeltua. Niin kevyttä kuin raskasta materiaalia ja voi kuinka voikaan ihminen joskus tuntea itsensä ristiriitaiseksi olennoksi. No eipä tarvitse kuin peiliä vähän joskus katsoa; Jaloista löytyy saappaat ja urheiluhousut, yläkropan peittää tiukka takki, jonka alta pilkistää jumbohuppari. Siinä sitä tyyliä! :D -not. Niin tosiaan, eipä tässä ole kuin pari viikkoa, kun 25v pärähtää lasiin ja armottomat bileet! Illalla lonkero kurkusta alas ja klo 21 petiin vetämään hirsiä. No minkäs sille voi, että synttäripäivä osuu maanantaille :D Synttäreistä tosiaan, joskus ennen olin hekumoissaan syntymäpäivästä; kiva kiva kiva, voi järjestää suureet bileet ja vähän juhlistaa synttäreiden varjolla suurella neste kaadolla ja sitten minulle todetaan innostukseni huipulla; "Tarviiko niitä synttäreitä ny joka vuosi juhlistaa." Voi millä rytinällä silloon tulinkaan alas. Me dislike. No nytkun moisia soraääniä ei kuulukaan, niin suurien bileiden sijaan minulle kelpaa keskikokoiset/pienet pirskeet jossa vain on hyvä henki ja ilta päättyy kuntopuristukseen tanssilattialla. (Ja elkääkä edes yrittäkö selvittää juhlapäivää; tanssilattia ei ole niitä vahvinpia puoliani!).
Ajattelimme myös nuoremman serkkuni kanssa tehdä kokeellisen testauksen lumme-alkoholin käytöstä. Eli huiputetaan itseämme/toisiamme, että kurkusta laskee alkoholia,vaikka ei laskisikkaan. Toteutus on vielä suunnitteilla, mutta eiköhän kaksi neroa aina jotain keksi ;) Tämän testin tuloksia voin sitten postailla, kun testi on suoritettu.
JaaHHAS! Se taitaa olla nyt aika. Aika ottaa urheiluspurtti unimasaa vastaan. Panokseksi laitan huomispäivän vireyden. Olisi kyllä ikävää hävitä tämä kilpa.
"Lyön miljoonan vetoa etten lyö vetoa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti